Suodatinkangas

Tämän tyyppinen geotekstiili on tarkoitettu käytettäväksi salaojitukseen, mutta se soveltuu käytettäväksi myös tasossa.

Kuitukangas on erittäin kestävää 100% polypropyleenia. Kangas on neulahuovutettu, jolloin se läpäisee hyvin vettä mutta estää pienhiukkasten kulkeutumisen siitä läpi.

Tasossa käytettäessä kuitukangas estää mm. rikkaruohojen kasvun laattojen väliin.

N1

Merkintä N1 osoittaa, että geotekstiili on tarkoitettu "normaaliin omakotisalaojitukseen" ja sen yhteydessä käytettävään sorakokoon.

Kuitukankaan edut

- Estää maakerrosten sekoittumisen.
- Vähentää tasoasennuksisssa renkaiden painaumia ja tason liikkumista ylämäissä ja pihoissa.
- Ehkäisee muurahaisten tulemista.
- Minimoi viemärin tukkeutumisen ja suodattaa pois pienimmätkin hiukkaset.
- Varmistaa veden läpikulkeutumisen. - Toimii erinomaisesti ympäristössä jossa on korkea PH.
- Sietää hyvin happoja, alkaaleja ja mikrobiologisia rasituksia.
- Ei muodosta sivutuotteita, mikä tekee siitä ympäristöystävällisen.
- Kankaan ominaisuudet eivät muutu ilmaston vaihtelun mukaan (jäätyminen, kosteus ja lämpötilan vaihtelut).

Käyttökohteet

N1 luokiteltua geotekstiiliä käytetään ensisijaisesti salaojitukseen esimerkiksi talojen perustuksissa, missä viemäröivä kivimurska kerros erotetaan kankaalla ympäröivästä maa-aineesta. Kankaalla estetään hiekan ja mullan tunkeutuminen salaojakerrokseen, missä ne heikentäisivät veden kulkeutumista.

Tämäntyyppisen maaviemärijärjestelmän toteutus:
- Kaiva oja rakennuksen ympärille.
- Muokkaa kaivannon pohja viettäväksi, jotta vesi pääsee virtaamaan viemärikaivoon.
- Aseta putki kaivannon pohjalle niin, että se viettää huuhtelukaivojen korkeimmalta kohdalta viemärikaivon matalimmalle kohdalle.
- Liitä järjestelmä kunnan hulevesiputkeen.

Rakennuksen perustusten salaojitus (pohjavesi)

Aluksi asennetaan syöksyputket ja mahdollinen rakennusta ympäröivä kasvillisuus poistetaan. Kaivinkoneella kaivetaan riittävän leveä kaivanto, jotta siinä mahtuu seisomaan ja työskentelemään. Jos maaperä aiheuttaa sortumavaaran, on kaivettava leveämpi ja tasaisemmin viettävä kaivanto. Kaivanto kaivetaan niin, että sen pohja tulee rakennuksen alimman kohdan alapuolelle eli noin 15 cm perustusten alle. Tämän jälkeen kaivantoa muokataan niin, että se viettää tästä pisteestä sopivassa kohdassa talon vieressä olevaan viemärikaivoon, johon vesi kerätään. Kallistuksen on oltava 1 cm kahdella metrillä. Samalla kaivanto tasoitetaan ja siitä poistetaan kivet.

Kaivannon alimpaan kohtaan asennetaan viemärikaivo. Kaivon laskuaukon eli sen liitännän, joka on linjassa kaivannon pohjan kanssa ja johon salaojaputki liitetään, alla on oltava tilaa vähintään 70 litraa, jotta hiekka ja roskat eivät tukkisi sitä. Tilaa kutsutaan hiekanerottimeksi ja se kerää veden mukanaan kuljettaman hiekan ja roskat.

Seuraavaksi asennetaan salaojaputket, jotka johtavat veden viemärikaivoon. Jotta järjestelmä toimisi hyvin, putket vedetään geotekstiilien päälle, minkä jälkeen ne peitetään suodattavalla kivimurskakerroksella. Suodatus toimii vain, kun kivimurskan seassa ei ole täyttömaa-ainesta tai muita pienempirakeisia massoja.

Geotekstiilit levitetään kaivannon pohjalle. Ennen salaojaputkien vetämistä kankaat kiinnitetään kaivannon seiniin nauloilla ja kivet pitävät niitä paikallaan rakennuksen seinää vasten. Tekstiilit on limitettävä päällekkäin vähintään 30 senttimetrin matkalta.

Tämän jälkeen salaojajärjestelmän putket liitetään yhteen. Työ aloitetaan tekemällä kaivannon pohjan korkeimmalle kohdalle kaksi huuhtelukaivoa, jotka mahdollistavat salaojaputkien samanaikaisen huuhtelun. Huuhtelukaivo koostuu pehmeästä 90 asteen muhvikulmasta, joka kiinnitetään pidempään suoraan putkeen. Muhvikulma liitetään kaivannon pohjalla salaojaputkeen, samalla kun pidempi putki nousee maanpinnan tasalle. Huuhtelukaivo liitetään tämän jälkeen salaojaputkiin, jotka johdetaan talon ympäri ja liitetään viemärikaivoon. Ennen soran lisäämistä on tarkastettava kaato viimeistä kertaa, jotta putket viettävät on varmasti riittävästi. Jos kaato on kunnossa, putket peitetään soralla, minkä jälkeen geotekstiilit taitetaan putkien päälle.

Lopuksi järjestelmä liitetään kunnan hulevesiputkeen. Liitäntää kutsutaan liitospisteeksi. Korkeusero viemärikaivon laskuaukon ja liitospisteen välillä ei saa koskaan olla alle niin kutsutun padotuskorkeuden. Padotuskorkeus on korkeus, jota vesi ei kunnan laskelmien mukaan ylitä edes voimakkaan sateen sattuessa ja joka lasketaan erikseen kullekin kiinteistölle.

Viemärikaivon ja liitospisteen välisellä putkella on oltava tietty kaato, jotta vesi juoksee putkessa hyvin. Kunta ilmoittaa sen korkeustason liitospisteestä lukien, jonka mukaan kaato on tehtävä. Jos viemärikaivosta ei ole mahdollista tehdä riittävää kaatoa liitospisteeseen, on käytettävä muuta ratkaisua, kuten hulevesikaivoa.

Jos kaadon korkeus on riittävä, kaivon ja liitospisteen välille voidaan tehdä kaivanto. Geotekstiilit asetetaan paikalleen ja niiden päälle levitetään hieman maa-ainesta, jotta kaivannon pohjasta tulee riittävän luja maaviemäriputkelle. Viemäriputki liitetään kunnan järjestelmään ja salaojitus on valmis.